Tulevaisuuden työ

  • Posted on: 20 September 2017
  • By: Juho Vaiste

Aihe, mikä on varmasti suosituin yhteiskunnallinen keskustelunaihe tekoälyyn liittyen. Vastaukset vaihtelevat ja teknologian kehitys on ollut viimeisen viiden vuoden aikana niin nopeaa, että se on todistanut jotkin aikaisemmat arvaukset epätodeksi.

Minä uskon, että tekoäly tulee kadottamaan lähes kaikki työmme. Tämä tulee tapahtumaan vuosikymmenien ja todennäköisesti myös sukupolvien kuluessa, mutta niin tulee tapahtumaan. Luddiitiksi leimaamisen uhalla, en ymmärrä logiikkaa, minkä mukaan katoavien työpaikkojen tilalle syntyisi suuressa määrin uusia. Uusia työtehtäviä syntyy kyllä jonkin aikaa, mutta pääosin korkean osaamisen aloille - aloille, joille me kaikki emme vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi päteviä.

Tämä kehitys nostaa framille kaksi asiaa elantoon liittyen: pääomatulojen merkityksen ja perustulon. Molempia tarvitaan ja molemmat ovat hivuttautumassa jo yhteiskuntaamme. Pääomatulojen merkitys kasvaa ja korostuu ja onneksi yhä suurempi osa yhteiskuntamme jäsenistä on aloittanut sijoittamisen tai aloittaa sen seuraavan 20 vuoden aikana (taloudellisen riippumattomuuden trendi, sijoituspalveluiden ja indeksirahastojen saatavuus). Perustulo kehittyy ja sitä testaillaan, toivon myönteistä kehitystä seuraavien vuosikymmenien aikana, mutta pitää muistaa, että meillä Suomessa on jo osittainen perustulo käytössä yleisen asumistuen muodossa.
 

Säilyvät työtehtävät seuraavan 20-40 vuoden aikana

Seuraavina 20-40 vuotena syntyy paljon uutta työtä ja uusia työtehtäviä. Ja tietysti moni työtehtävä säilyy ainakin tämän aikaperiodin ajan.

Todennäköisimmin säilyviä työpaikkoja ovat ne, jossa: 

1) Tarvitaan luovuutta
2) Sosiaalisella kanssakäymisellä on tärkeä rooli
3) Liikutaan fyysisesti ja tarvitaan joustavaa liikkumista

Nämä käyvät järkeen. Kaiken uuden keksiminen tulee olemaan ihmisen valtakuntaa vielä monet vuodet, olipa kyse tieteellisestä tutkimuksesta, yrittäjyydestä tai taiteesta. Mutta nämäkin joutuvat mikroskoopin alle jossain kohtaa. Jo nyt tekoäly tuottaa taidetta ja musiikkia ihmisen kaltaisesti. Kipinää luovuuteen tekoälyllekin löytynee suuresta datasetistä, joka sisältäisi aikaisempaa taidetta, luontoa tai muita taiteen inspiraatioita. Kuinka pian yrittäjyyden tai tutkimuksen kohteet löytyvät ihmismielen sijaan sopivasta datasetistä?

Kakkoskohta on miksi mainitsin alkukappaleessa vuosikymmenien lisäksi sukupolvet. Sosiaalinen kanssakäyminen perusteena sille, että pitäisikö jokin palvelu saada ihmiseltä tai robotilta, saattaa olla sukupolvikysymys. Diginatiiveille kauppojen automaattikassat ovat parasta, mutta vanhemmat sukupolvet totuttelevat kauan. Kaupankassan jälkeen on lisäksi hyvin pitkä matka siihen, että olisimme valmiit robottilääkärin hoidettavaksi tai tekoälytuomarin tuomittavaksi.

Dronet kuvaavat rakennustyömaita, toimittavat kauppatavarat ja kaiken mahdollisen. Kyllä, mutta toisaalta ei. Ihmisen fyysisen ja joustavan liikkumisen varaan rakentuu niin paljon työtehtäviä, että niiden automatisointiin menee vain yksinkertaisesti kauan aikaa. Paras esimerkki on kotisiivooja. Tottakai robotti-imurit tulevat avustamaan, mutta puhutaan hyvin kehittyneestä robotiikasta, että robottisiivooja saisi kaikki siivoustehtävät hoidettua antiikkivaasien pölyjenpyyhintää myöten. Ja koska kotisiivous ei ole myöskään rahakkain tai skaalattavin ala, ei robotiikan uusimmat edistykset rantaudu nopeasti siivousalalle.
 

Tekoälyn myötä syntyvät uudet työtehtävät seuraavan 20-40 vuoden aikana

Moni kysyy, että mitä osaamista sitten tulevaisuudessa tarvitaan. Toistan samat asiat, mutta yhdistettyinä: 1) uuden oppiminen joustavasti läpi elämän 2) tekninen ja teknologinen ymmärrys, matematiikka 3) vuorovaikutustaidot, luovuus, kokonaisuuksien ymmärtäminen.

Luulen, että kaikki tarvitsevat näitä sopivassa mixissä. Vaikka olisit vuorovaikutuskouluttaja, olisi fiksua ymmärtää jonkin verran tekoälyä ja internetiä. Ilman luovuutta hyväkin koodari hakkaa samaa koodipätkää koko elämänsä ja jos et ole Linus Torvalds tai Satoshi Nakamoto, kommunikaatio muiden kanssa lienee hyväksi. Lisäksi nämä molemmat kärjistetyt esimerkit ovat kokeneet viimeisen viiden vuoden aikana paljon muutosta.

MIT Sloanin artikkeli kategorisoi mielestäni hienosti tekoälyn myötä tai sen ympärille syntyviä työtehtäviä kolmeen kategoriaan:

- Treenaajat
- Selittäjät
- Säilyttäjät

Treenaajia tarvitaan ja heitä tarvitaan paljon opettamaan tekoälylle ihmisen käyttäytymisen ja luonteen kiemuroita. Kun automatisoimme kaikki työtehtävämme, siinä riittää opettamista. Tottakai tekoäly oppii paljon asioita itse nyt ja tulevaisuudessa, mutta ihmisten sarkasmissa, tunteiden näyttämisessä ja elekielessä riittää treenattavaa.

Tekoälyn oppimisesta ja päätöksenteosta suuri osa tulee tapahtumaan prosesseissa ja algoritmeissa, joita maallikot eivät pysty ymmärtämään. Tämä "black box" -ilmiö tuottaa hankaluuksia bisnespäättäjille, joten tarvitaan selittäjiä, jotka ymmärtävät tekoälyn toimintaa ja pystyvät avaamaan sen toimintaa muille.

Säilyttäjät vastaavat siitä, että tekoäly ja siihen liittyvät järjestelmät toimivat halutulla tavalla ja palvelevat ihmisen tarpeita ja arvoja. Säilyttäjät valvoisivat ja auttaisivat tekoälyä eettisissä kysymyksissä, kuten tasapuolisuuden säilyttämisessä, avoimuudessa ja erilaisten päättelyvääristymien välttämisessä. Työtittelinä voisi olla vaikka AI-eetikko (lukijat voivat toki tarjota käännöstä ethics compliance managerille).
 

Fiksut pärjäävät aina, mutta tärkeämpi asia on opetella elämään ilman työtä

Minusta itseään ainutlaatuisina pitäviä uraohjuksia paljon mielenkiintoisempia ihmisiä ovat työttömät, jotka ovat joutuneet ja oppineet elämään tarkoin varjellun yhteiskuntamme kehän ulkopuolella, rajavyöhykkeillä. Oppineet pärjäämään ja etsimään muuta merkitystä.

Fiksut, älykkäät ihmiset tulevat kyllä löytämään tiensä esiteltyjen säilyvien ja syntyvien työpaikkojen menestyksekkääseen hoitamiseen. Mutta luulen, että ne etiopialaiset kahvinviljelijät (kiitos Slate Star Codex) ovat paljon suuremman ja tärkeämmän haasteen edessä.

Saatan eläkepäivilläni lukea, että kuinka naiivi nykyajan luddiitti olin. Ei se haittaa, mutta en vain ymmärrä, miten taloustieteellinen tarpeiden rajattomuus pätisi täydellisessä virtuaalitodellisuudessa.
 

Lähteet

http://sloanreview.mit.edu/article/will-ai-create-as-many-jobs-as-it-eli...

http://www.bbc.com/news/technology-34175290

http://www.oxfordmartin.ox.ac.uk/downloads/academic/The_Future_of_Employ...